torstai 16. toukokuuta 2013

Kesäjuhladilemma.

Sain kommenttiboksiini kysymyksen:

Moi!
Jos vielä analysoit kutsussa olevia pukukoodeja, niin kysyisin mitä on mielestäsi "kesäinen juhla-asu". Tilaisuus on päiväsaikaan oleva kesäjuhla (klo 12-17), jossa paikalla myös ministeritason ihmisiä. Voiko mekko olla polvipituinen? Sukkikset on parempi varmaan laittaa jalkaan, joten varpaiden ei varmaan sovi pilkottaa korkkareista?
Kiitos!


Analysoinhan minä! (Todella hienon kuuloinen sana tuo analysointi tässä yhteydessä.)

Ihan hyödyllinen tieto olisi ollut se, missä ympäristössä juhla pidetään. Pukeutumiseen vaikuttaa nimittäin aika paljon se, toimiiko juhlapaikkana jokin rento ulkotila vai jokin virallisempi sisätila tai vaikkapa virastoympäristö. Myös se, onko tarjoiluna esimerkiksi lounas tai vain kesäinen juoma tai cocktail -paloja voi vaikuttaa juhlan luonteeseen. Entä onko kyseessä juhla, jossa vain pistäydytään tuon aikaraamin puitteissa vai ovatko kaikki juhlijat paikalla alusta loppuun? Entä onko juhla arkena vai viikonloppuna? Toki myös oma rooli vaikuttaa; oletko juhlissa vieraana vai viran puolesta. Emmeköhän kuitenkin voi laatia kysymyksen perusteella jotain viitteellisiä ohjeita ja muutaman esimerkkiasun.

Noihin kysymyksiin vastaisin näin; Mekko voi päiväsaikaan olla polvipituinen tai vaikka vähän lyhyempikin. Päivätilaisuuteen täyspitkän mekon / hameen pukeminen olisi itseasiassa vähän erikoista (vaikka rennompiin kesäjuhliin voi toki harkita maksimekkoakin). Sukkisten pakollisuus riippuu mielestäni ympäristöstä, lämpötilasta ja helman pituudesta. Ulkotilaisuudessa sukkiksia ei tarvitse käyttää, mikäli paikkana taas toimii jonkin viraston kokoussali, sukkikset voivat olla paikallaan. Mikäli lämpötila on todella kuuma, olisi sukkisten pukeminen vähän hassua - silloin sääret voivat olla paljaat. Pidemmän helman kanssa ilman sukkiksia juhliminen on myös ihan ok. Nykymaailmassahan löytyy myös sukkiksia, jotka ovat varpaastakin lähes näkymättömät, joten varpaatkin voi ihan hyvin paljastaa. Kenkiä on niin moneen lähtöön, että varpaat voivat pilkottaa aika konservatiivisestikin; jalkaan ei kannata laittaa mitään Katie Price -henkisiä remmikorkkareita - ne voi säästää striptease -esityksiin.

Huomionarvoista on muuten sekin, että nuo ministeritason ihmiset (tällä ymmärrän kirjaimellisesti nykyiset ja entiset ministerit, koska ihmistasona tuo joukko on kovin värikäs!), pukeutuvat kesäjuhlaan myös rennommin. Miesministerillä ei välttämättä ole tummaa pukua, vaan esim. vaalea bleiseri ja krakin on voinut jäädä asusta pois. Naisministeri saattaa tulla tapahtumaan kesämekossa.

Ylipäätään lähtisin tähtäämään asulla rennon asialliseen tyyliin, joka on kesäinen ja hieman trendikäskin, mutta silti juhlava. Ehkäpä tähän tyyliin:


kesäjuhlat1


Tämä asu on nuo ylläolevat muuttujat huomioonottaen kaikkein sallivin. Kokonaisuus käy siis ulkotilaisuuteen tai juhlavampaan ympäristöön. Asu koostuu kahdesta osasta; kesämekosta sekä klassisesta jakusta. Tähän esimerkkiin valitsin kukkamekon, jonka siluetti on naisellinen ja vähän retro olematta kuitenkaan liian kellohelmainen tai söpöilevä. Musta jakku toimii aina; kesällä kuitenkin lyhyempi malli, vajaamittaiset hihat ja "waterfall" -miehusta sopivat tilanteeseen. Asusta statement -laukulla, nudeilla ja klassisilla kengillä ja yksinkertaisilla koruilla. Voilá.

kesäjuhlat2


Tämä silkkihousujen ympärille rakentuva kokonaisuus on asuista rennoin. Tämä käy hyvin ulkotilaisuuteen - etenkin jos tilaisuudessa pitää taiteilla esim. nurmikolla. Housut käyvät juhliin jos materiaali on juhlavaa silkkiä tai muutoin vähän kiiltävää. Trikookankaiset tai puuvillaiset haaremihousut jättäisin hellepäiviä odottamaan. Neutraali yläosa hillitsee housujen kuosia. Asusteet kannattaa niinikään pitää simppeleinä.

kesäjuhlat3


Virallisempaan ympäristöön taas lähtisin liikenteeseen kotelomekolla, jota voi asustaa kesäisesti. Musta kotelomekko kesäjuhlissa voisi olla tylsäkin valinta, joten sen kaveriksi kannattaa etsiä väriä ja muutoin kesäisiä ja kepeitä asusteita. Shaali tai huivi on jakkua parempi valinta konservatiivisen mekon kaveriksi, kuitenkin on hyvä varata mukaan jokin peite käsivarsille. Ilmasta riippuen sitä voi sitten käyttää enemmän tai vähemmän. Korut ovat klassiset helmet. Keltaisen kaveriksi maalaisin kynnet vähän beigeen taittavalla lakalla. Look on tavallaan konservatiivinen, mutta herkullinen sitruunankeltainen tuo siihen eloa.

Toivottavasti näistä löytyy inspiraatiota oman asun suunnitteluun! Mukavia juhlia ja terveisiä ministereille!

Puss!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Inside my diaperbag.

Vaippakassista löytyy:

- Lompakko, iphone, kalenteri, silmälasit, kynä, muistitikku, myslipatukka, ponnari ja huulirasva äidille.
- Neuvolakortti, kuumemittari, käsidesi ja bepanthen sekä pieniä muovipusseja likapyykille ja käytetyille vaipoille.
- Tutti ja varatutti minigrip -pussissa sekä tuttinaru (onko tuo virallinen termi?) sekä vauvan vesipullo.
- Vaippoja ja kosteuspyyhkeitä pienessä pussissa sekä laukun mukana tullut vaipanvaihtoalusta.
- Varavaihtokerta kangaspussissa (mummolaan mennessä varavaatteita on hyvä olla yhtä monta kuin vaipanvaihtokertoja, koska mummo sählää aina).
- Vauvan "rane" eli pieni vauvapeitto.
- Pinkki lohikäärmelelu sekä Sophie the Giraffe (jokaisen it-beibin ykköslelu), joka kulkee mukana erityisesti sitten kun vauva haluaa tarttua johonkin ja viedä sen suuhunsa.
- Itse vaippalaukku on MBMJ:n Eliza-a-baby diaper bag.
Kuvasta puuttuu pukluliina, joka on myös aivan ehdoton varuste!

Näiden kanssa ollaan aina menovalmiudessa!

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Ensimmäisenä äitienpäivänä.


Kun on tuskallisen tietoinen siitä, että tämä lapsi on meillä vain lainassa
on tärkeää painaa mieleen,


miltä tuntuu vauvan paino käsivarsillani,

kun hän yöllä herää syömään niin nälkäisenä kuin olisi käynyt juuri nälkäkuoleman rajalla ja nukahtaa uudelleen rinnalleni käpertyen, lämpimänä vartaloani vasten,

kuinka paljon pelkäsin menettävänsä hänet jo ennen kuin häntä edes oli,

ja kuinka paljon sitä pelkään nyt,

että hänen unensa katsominen ja kuunteleminen saavat minut niin onnelliseksi,

miltä hänen hiuksensa tuoksuvat kun hän herää päiväunilta lämpimänä ja nihkeänä,

kuinka tiukasti hänen pienet sormensa käpertyvät minun sormeni ympärille,

miten pieni keho voi vavahdella sydäntä särkevästä itkusta, jonka syytä äiti ei tiedä,

että vielä pari kuukautta sitten en osannut kuvitella millainen hän olisi ja nyt en osaa kuvitella maailmaa ilman häntä,

miten hän voi valloittaa minut ja isän ja isovanhemmat niin totaalisesti,

ja kuinka olen pakahtua, pakahtua, pakahtua kun hän katsoo silmiini ja hymyilee ilman ensimmäistäkään hammasta,

miltä dramaattiset, kimeät kiukunkiljahdukset kuulostavat ja kuinka ne saavat äidin nauramaan,

että tunnistin hänet sillä hetkellä kun hänet annettiin rinnalleni juuri minusta tulleena,

ja että minun äitini on joskus hoitanut minua näin. Ja kuinka toivon, että hänkin saa joskus tämän kokea, koska kaikkia asioita ei voi millään selittää sellaiselle, joka ei ole niitä itse kokenut.


Kaiken tämän haluan painaa mieleeni ennen kuin kasvat isoksi. Äidin rakas.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Päivän pohdinnot.

VAROITUS! Seuraava blogiteksti sisältää äitiys -asiaa, joten jos aihe ei kiinnosta / aiheuttaa helposti korkeaa verenpainetta, tunne itsesi vapaaksi sivuuttamaan teksti.

HUOMIO! Teksti ei ole tarkoitettu tulkittavaksi neuvoiksi, kehotuksiksi tai aiheuttamaan syyllisyyttä tai ylemmyydentunnetta. Tekstissä esiintyy puhtaasti subjektiivisia tuntemuksia ja ajatuksia tuoreesta äitiydestä.

Sain palautetta:
 
Anonyymi sanoi...
en ymmärrä viiden lapsen äitinä, että kuinka sulla ei muka ole aikaa päivittää tätä mukavaa blogia useammin??? ei se yks lapsi voi viedä aikaa niin paljon, vaikka olis itkuinen/hoiettava. mutta tsemppiä!!!

Kiitos tsempeistä! Anonyymi ei jättänyt oman bloginsa osoitetta, jotta olisimme voineet kollektiivisesti tarkistaa, että hänellä on viiden lapsen äitinä on aikaa päivittää blogiaan usein ja säännöllisesti. Kuitenkin tämä palaute sai minut näkemään, että on ehkä aiheellista kirjoittaa muutamista asioista, joita muutoinkin olen viime aikoina pohtinut.

Tämäkö muka vaikea tyyppi?!

Totta on, että olen päivitellyt blogia viime aikoina todella harvakseltaan. Syy tähän on kaksinainen. Ensinnäkin blogi ylipäätään on elämänmuutoksen myötä tullut tienhaaraan; en tiedä kuinka paljon haluan vauva/äiti -juttuja blogissa jakaa tai käydä läpi ja toisaalta viime kuukausina ei ole hirveästi ollut mielenkiintoa juuri mitään muita asioita kohtaan - tai niitä asioita kohtaan, mistä yleensä olen bloggaillut. Koko vanhemmuustematiikka on sellainen miinakenttä, että en välttämättä halua sotkeutua siihen. En halua väittää tietäväni mistään mitään, en halua päteä ja neuvoa ketään vauva-asioissa, en halua altistaa omaa vanhemmuuttani anonyymille arvostelulle. Olen siis suosiolla jättänyt bloggailun vähemmälle siksi aikaa, että tiedän mitä haluan täällä jakaa tai elämääni ja päähäni mahtuu muutakin kuin vauva-asiat.


Toinen syy on henkilökohtaisempi. Toisin kuin anonyymi kommentoija erehtyi uskomaan, vauva ei ole itkuinen, vaikea tai erityishoitoa kaipaava (tosin hullua olisi ajatella, että vain sellainen vauva veisi paljon äidin aikaa - kaikki vauvathan tarvitsevat ja ansaitsevat ihan erityistä hoitoa!), pikemminkin päinvastoin; meillä on mennyt aivan uskomattoman ihanasti. Vauva nukkuu yöt, herää kaksi kertaa syömään ja palaa sitten tuhisemaan, syöminen sujuu hienosti, mielipiteitäkin on - etenkin iltaisin, hän on aktiivinen ja jäntevä, katselee kiinnostuneena ympäristöä ja hymyileekin jo, vuorokausirytmi on löytynyt ja pysynyt samana jo kolmiviikkoisesta asti.

Ennen kuin vauva tuli en olisi ikinä voinut uskoa tätä onnen ja rakkauden määrää, joka elämääni on tullut. Se hetki, kun sain vauvan rinnalle muutti aivan kaiken. Vaikka tietysti raskaus valmistaakin vauvan tuloon on rakkaus vauvaan silti yllättänyt minut aivan totaalisesti. En ole ikinä ollut näin onnellinen. Ja on ollut luksusta, että kalenterissani ei ole ollut mitään ja olen oikeasti saanut keskittyä sataprosenttisesti tähän uuteen ihmiseen. Tutustua häneen ja viettää yhteistä aikaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ollut täysin korvaamaton. Ja maailman paras. En välttämättä maailman paras äiti, vaan maailman paras äiti juuri tälle vauvalle.

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen myös luvan kanssa saanut keskittyä vain tähän yhteen asiaan. Kukaan ei ole syyllistämässä jos juuri nyt en irtoa kulttuuririentoihin iltaisin, luottamustoimiin ja järjestötoimintaan, ystäviä tapaamaan tai töihin. Toivoisin siis, että kukaan ei syyllistäisi minua myöskään siitä, jos juuri nyt en irtoa päivittämään blogiakaan kovin usein. Minulle rakas ja antoisa harrastus pysyy sellaisena vain silloin, jos siihen ei sisälly stressiä.

Ainoa neuvo, jonka voin äitiydestä tällä kokemuksella antaa on se, että muiden äitiys ei liity omaasi millään lailla. Jos energiaa ja intoa löytyy harrastuksiin jo kun vauva on pariviikkoinen, se on hienoa - mutta ei liity kehenkään muuhun kuin juuri sinuun ja sinun vauvaasi. Jos taas vauvan tulon jälkeen haluaa pyhittää vaikka koko vauvavuoden yhdessäoloon ja suhteen rakentamiseen ja hoitamiseen ja jättää kaikki menot pois, sekin on ok - ja liittyy jälleen kerran vain sinuun ja vauvaasi. Oma toimintamallini löytyy varmaan noiden esimerkkien välimaastosta. Olen jättänyt vauvaa isän kanssa kahden ja toisaalta olemme myös vauvan kanssa yhdessä käyneet kylässä ja kaupungilla. Olemme tehneet juttuja, jotka nyt tuntuvat kivoilta. Se, miten joku toinen toimii tai mitä joku toinen ehtii tekemään, ei minua liikuta, toimintaani vaikuta tai juurikaan edes kiinnosta. Ainakaan en tunne mitään tarvetta verrata itseäni kehenkään muuhun - eikä pitäisi sinunkaan!


Me jatkamme nyt tätä kuherruskuukautta kaksistaan ja yhdessä iskän kanssa. Ja jatkan myös bloggailua. Omaan tahtiini ja silloin kun siltä tuntuu.

Puss!

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Yummy Mummy Style.

Ehdinpäs! Vielä on viikonloppua hetkinen jäljellä. Olen eilisestä asti valmistellut postausta pari minuuttia kerrallaan kunnes yksi tyyppi on vaatinut välitöntä ja jakamatonta huomiotani. Miten äitibloggarit pystyvät tähän?!

Vauva täytti perjantaina kaksi kuukautta ja uusi elämä on alkanut asettua uomiinsa. Eilen saimme Mikon kanssa ensimmäistä kertaa vauvan nukkumaan ennen meitä ja katsoimme kaksistaan olohuoneessa jakson Walking Deadia. Olo oli lähes epätodellinen. Ehkä tämä merkitsee sitä, että ns. lapsivuodeaika rupeaa olemaan ohitse. Henkisesti olo on normalisoitunut ja fyysisesti pikkuhiljaa myös.

On siis aika ruveta miettimään kevätmuotia!

yummymummy

Tulevan parin vuoden ykkösasusteet tuoreella äidillä taitavat olla vaunut ja vaippalaukku. Tämä on minusta ihan ok. Vaunuthan ovat tosi kätevät siinä mielessä, että ne hoikentavat ja niiden taakse voi piiloutua! Mikon kanssa päädyimme Bugaboo -merkkisiin vaunuihin, jotka ovat aivan mielettömän ihanat. Samaan runkoon saa kiinnitettyä tosi kätevästi myös autokaukalon. Bugabooihin on saatavilla paljon lisäosia ja minulla on noiden mandariinin väristen kankaiden lisäksi myös pinkit, jotka muuttavat vaunujen ulkonäön täysin. Cityoloissa ne ovat hurjan kätevät kääntyvien eturattaiden ja keveytensä ansiosta. Suosittelen todella lämpimästi!

Toinen vakioasuste on vaippalaukku. Olen tunnetusti laatulaukkujen ystävä ja uskon vakaasti, että laatu korvaa määrän laukkuasioissa. Perehdyin vaippalaukkutematiikkaan kattavasti jo odotusaikana ja oman näköistä laukkua ei todellakaan ollut ihan helppoa löytää. Koska laukku kulkee pitkän aikaa aina mukana ja on käytännössä myös äidin käsilaukku ajattelin heti, että laukun pitää olla sellainen, jota käyttäisin muutoinkin. Mikäli laukku olisi käyttökelpoinen myös vaippa-ajan jälkeen, voisin hyvällä omatunnolla satsata siihen vähän enemmän. Käytännöllisyys on hankinnassa tietysti kaiken a ja o; vaippalaukun kohdalla tämä merkitsee paljon lokeroita sekä sitä, että laukku on helppo putsata eikä ole arka kosteudelle. Mittavien nettisurffailuhetkien jälkeen sallin itseni alkaa unelmoida tuosta kuvan Marc by Marc Jacobsin Preppy Nailon Diaper Bagista. Se tosiaan on nimenomaan vaippalaukku; mukana tulee jopa vaihtoalusta! Lilan laukun hankkiminen oli jälleen kerran sinnikkyyttä ja kekseliäisyyttä vaativa operaatio. Tässä värissä laukkuja oli saatavilla vain jenkkilläisistä nettikaupoista (ja tosiaan OLI, enää tätä väriä ei löytynyt mistään - tosin Nordströmillä oli myynnissä herkullinen fuksia!). Shopbobissa laukku löytyi mustana ja harmaana, joten olin yhteydessä MBMJ:n Euroopan toimistoa myöten aika moneen paikkaan. Loppujen lopuksi tilasin laukun amerikanserkkuni kotiin, joka lähetti sen minulle samalla kun laittoi postiin vauvalahjan. Kiitokset siis sinne! Nyt laukusta löytyy vaippojen ja kosteuspyyhkeiden lisäksi vauvan varavaatekerta, Bepanthenia, varatutti minigrip -pussissa (tämä on ihan ehdoton!), huulirasvaa, neuvolakortti, aurinkolasit, vauvan peitto, pukluliina, ponnareita, kalenteri, iphone, lompakko, käsidesiä ja muuta ehdottoman tarpeellista. Tulevaisuudessa laukku on riittävän iso läppärille tai vaikka yöpymistarvikkeille. Hyvä ostos siis.

Muutoinkin olen sitä mieltä, että uusien äitien pitäisi saada (tai hankkia itse) jokin hemmottelupalkinto kovasta puristuksesta. Toki vauva itsessään on palkinnoista suurin, mutta oikeesti hei, ansaitsemme jotain ihanaa itsellemmekin. (Minusta nuo vauvojen isät voisivat olla vastuussa tällaisen lahjan hankkimisesta. Käsittämätöntä, että miehet juhlivat omaa isyyttään varpajaisissa, mutta uusille äideille ei ole mitään juhlia! Muistakaa siis lastenne äitejä jollain ihanalla yllätyksellä.)

Kevätmuodissa juuri nyt on tärkeintä se, että saan tissin kätevästi ulos. Käynnissä on vuoden kestävä Mardi Gras, jossa pääpointti jokaisessa asussa on se, että imetys onnistuu kätevästi. Nyt olen suosinut ns. kahden topin taktiikkaa, jossa alla on paita tai toppi, jonka saa vedettyä rinnan alle ja päällä paita, joka nostetaan rinnan päälle (toimii näkösuojana maailmaa vastaan). Kiinnostusta herättävät muutoin värikkäät ja sporttihenkiset asiat. Seuraavaksi ostoslistalla ovat pinkit lenkkarit, jotka haluaisin jalkaani vapuksi.

Nyt äkkiä nukkumaan ennen ensimmäistä yöpalaa! Siihen on aikaa n. 3 tuntia. Eikä haittaa yhtään!

Pusss!

torstai 18. huhtikuuta 2013

Mulla on vakaa aie kirjoittaa viikonloppuna uusi blogiteksti.

Mutta antakaa minulle armoa. Tämä on kaikki niin uutta ja ihmeellistä.

Annan teille ajankuluksi viikonloppua varten mitä tarttuvimman korvamadon. Duomion uusi biisi Réveiller voitti YleX:n viimeisimmän Uuden musiikin ratsian. Ja sopii kuulemma hyvin stripteasen taustaksi! Tämä jää päähän soimaan.

Nähdään pian!

Pus!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

3 viikkoa äitinä.

Huomenna tulee kuluneeksi kolme viikkoa pienen tyttäremme syntymästä. Aika on kulunut siivillä. Päivät kotona kolmestaan ovat sulautuneet yhteen.
Synnytys meni mallikkaasti ja vauva oli kätilön arvion mukaan "täydellinen". 3600 grammaa ja 49,5 senttiä ihanaa, tuoretta vauvaa.

Sairaalassa viihdyttiin 4 päivää. Saimme lepäillä ja Kiurun 3-osaston henkilökunta saa taas nöyrimmän kiitokseni. Niin ihania, empaattisia, työlleen omistautuneita ihmisiä kohtaa harvoin. Sairaalassa oli ihana olla.
Kotona kylvyssä.
Tuumaustauko.
En tiennyt, että minulla oli näin paljon rakkautta.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Suuri äitiysvaatepostaus.

Nyt kun raskautta on takana yhdeksän kuukautta (!!), koen, että voin vihdoin antaa jopa jotain neuvoja siihen liittyen.Yksi ensimmäisistä käytännön haasteita, joka kohtaa tulevaa äitiä on erittäin konkreettinen - mitä laittaa päälle kun vartalo muuttuu ja kasvaa. Erityishaasteen toki tarjoaa se, jos odottaja on jo valmiiksi jotain muuta kuin standardikokoa (pluskokoisia äitiysvaatteita ei Suomesta nimittäin löydy lainkaan). Yritän kertoa vähän siitä, mitkä vaatteet ovat pelastaneet oman odotusaikani. Väitän, että äitiysvaatekaappiin ei tarvitse - eikä missään nimessä kannata! - upottaa paljoa rahaa. Muutamalla perushankinnalla pärjää koko odotusajan oikein mainiosti.

1.mama

Oma peruspilarini on jo alkuraskaudesta lähtien ollut perustrikoinen aluskerros, joka koostuu legginsseistä (syksystä lähtien äitiyslegginsseistä) ja perustopeista. Omani ovat Selectedin pitkiä toppeja - ne yltävät niin pitkälle, että pylly peittyy oikein mukavasti. Toinen vaihtoehto on esimerkikgi Gina Tricot'n pitkä toppi ja tuollainen tuubihame. Omasta kaapistani mustaa perustrikoota löytyi paljon jo valmiiksi. Olen käyttänyt samoja ja hankkinut muutamia uusia. Äitiystopinkin hankin, vaikka en juurikaan näe eroa pitkiin perustoppeihin. Legginssit sen sijaan ovat ehdottomat. Omani ovat h&m:stä ja täytyy sanoa, että trikoon laatu on järkyttävän huono. Olen itse asiassa mieltänyt legginssit vähän kuin sukkahousuiksi. Noin kymmenen pesun jälkeen ne voi heittää roskikseen. Henkkamaukan legginssit maksavat kympin kappale, joten heti kun ensimmäisiä reikiä rupeaa sisäsaumoihin ilmaantumaan, olen heittänyt ne pois. Näin talvikeleillä on vielä mainittava, että olen pärjännyt legginsseissä oikein mainiosti, koska alla käytän paksuja stay-up -tukisukkia. Pelkissä trikoissa minua voi ehkä tavata kotioloissa eli suosittelen - suorastaan vaadin - että tämä trikookerros on nimenomaan perusta, jonka päälle heität jotain mukavaa. Esimerkiksi..


2.mama


Hankin jo alkusyksystä Vilan Rob -neuleen (harmaa vasemmalla) sekä harmaana että mustana. Ne ovat palvelleet minua äärimmäisen uskollisesti. Aluksi kieputin kaulaan aina lisäksi ison huivin, joka alkuraskaudesta peitti masua. Nyt se olisi vain häiritsevää. Minulla oli jo valmiiksi kaksi Hunky Doryn neuletakkia, joita olen käyttänyt paljon. Syksyn ja talven olen pärjännyt nimenomaan lämpimien neuleiden avulla. Ihana hankinta oli myös Repeat Cashmeren kietaisuneule, joka jää aivan varmasti käyttöön äitiysajan jälkeenkin.

3.mama


Itselläni ei kunnon kietaisumekkoa edes ole, mutta suosittelen sellaisen hankkimista siitä huolimatta. Tuo punainen on aivan ihana! Olen käyttänyt tämän sijasta Guess by Marcianon mustaa trikoomekkoa, joka on leikkaukseltaan aika paljon tuon punaisen henkinen. A-linjaiseen trikoomekkoon on mahtunut maha ihan loistavasti. Mekko on ollut minulla jo 2009 -vuodesta ja palvelee edelleen uskollisesti. Väitän, että illanistujaiset ja muut raskausajan riennot sujuvat siistillä trikoomekolla aivan mainiosti. Voisin jopa kuvitella, että tähän voisi vähän satsata, mikäli löydät mallin, joka laskeutuu kauniisti sittenkin kun maha on pienentynyt.

4.mama

Yksi akuutti hankinta voivat olla uudet, isommat alusvaatteet. Rinnat rupeavat kasvamaan jo aika alkuraskaudesta ja vanhat liivit eivät istu enää kunnolla ja ovat lisäksi todella epämukavat. Äitiysliivit ostin jo joskus lokakuussa - ne toimivat myöhemmin imetysliiveinä ja koko oli vähän aiempaa suurempi. Kaarituelliset liivit olivat Elomi -merkkiä. Imetysliiveiksi suosittelen muutoin HotMilk -merkin ihania ja kauniita liivejä. Tv-shopin pehmoliiveistä kirjoitinkin jo. Muutoinkin omaa mukavuutta arvostavalle suosittelen pehmeitä liivejä, joita voi käyttää yölläkin. Etenkin näin loppua kohden on mukava olla vähän tuettuna öisinkin. Äitiyspikkuhousuja en ole erikseen hankkinut. Ostin nipun vähän isompaa kokoa olevia pikkuhousuja, jotka jäävät vatsan alle. Lisäksi minulla on Sloggin valtavia alushousuja, joita äiti osti minulle endometrioosileikkauksen jälkeiseen toipumiseen. Tarkoitus on ehkä käytellä niitä vielä välittömästi synnytyksen jälkeen ja sitten heittää menemään. Imetysliiveistä lupaan kirjoitella sitten kun niistä on kokemusta.


5.mama

Miten odottavat äidit pärjäsivät ennen Crockseja ja Uggeja? Minulla ei onneksi ole ollut valtavasti turvotusta (ehkä kiitokset talviajalle), mutta jo aika alkuraskaudesta jalat turposivat istumatöiden takia. Tähän vaivaan suosittelen lämpimästi tukisukkia. Omani ovat stay-up -malliset, jotka tilasin MediRexistä mittojen mukaan. Olen käyttänyt niitä lähes päivittäin. Näin syksyllä ja talvella ne ovat olleet ihan ehdottomat legginssien alla myös lämpökerrastona. Luulen jopa, että tilaan keväällä toiset samanlaiset, joita voi käytellä sitten lentosukkinakin. Kallis, mutta todella hyvä ostos. Työkengiksi hankin crocksin ballerinat, joita ei näillä keleillä toki ole muuten voinut käyttää. On tässä vaiheessa kerrottava, että peruscrocksit ovat mielestäni aivan kuvottavan rumat. Ja vähemmän rumat, mutta silti rumat, ovat myös kaikenlaiset erikoiscrocksit. Silti: ne ovat jalassa todella mukavat ja jos joskus elämässään nainen on ansainnut hieman mukavuutta se on juuri raskauden aikana. Annan anteeksi kaikille kesä-äideille, jotka painavat helteillä julkisilla paikoilla Crocksit jalassa. Muille se ei sen sijaan ole suotavaa (pihatyöt poislukien). Loppuraskaudesta maha on tehnyt nilkkasukkienkin jalkaan saamisesta aika haastavaa. Uggit ovat olleet uskolliset ystäväni syksystä asti. Ne ovat jalassa lämpimät ja mukavat ja ennen kaikkea ne on helppo saada jalkaan. En voi suositella tarpeeksi. (Tässä vaiheessa haluan vielä kommentoida, että raskaana ollessa pitäisi käyttää tukevia kenkiä, jotta jalkapöytä ei pääsisi leviämään. Voin kommentoida asiaa sitten kun uskallan taas yrittää vetää korkkareita jalkaan. Palataan siis asiaan!).


6.mama


Äitiystakin hankkimisesta avauduinkin jo aiemmin. Valitettava tosiasia on, että talviäiti tarvitsee jonkin erikoistakin, johon maha mahtuu. On toki vaihtoehto myös etsiä hyvin A-linjaista perustakkia, jossa olisi mahatilaa. Itsehän modifioin kiilat ompelijalla, joten sekin lienee ihan hyvä ja myös kohtuuhintainen vaihtoehto. Nettikaupat ovat niinikään hyvä resurssi. Äitiysfarkut hankin alkusyksystä, mutta olen käyttänyt niitä aika vähän. Tuntuu, että ne eivät takapuolesta istu kovin hyvin ja alavatsaan sijoitettu nappi on painanut ikävästi. Ilmankin olisi pärjännyt, vaikka tiedänkin monien rakastavan äitiysfarkkujaan. Kotikäytössä ovat olleet trikoohousut, joissa on tuollainen käännettävä vyötärönauha. Ne ovat ihanat ja mukavat ja tukevat mahaa juuri sopivasti. Sellaiset on pakattu mukaan myös sairaalalaukkuun ja luulen, että synnytyksen jälkeenkin ovat kovassa käytössä. Joogahousuista tuota mallia löytyy hyvin. Minulla on myös parit Calvin Klein -pyjamanhousut, joissa tuo vyötärökaistale on käännettävää mallia. Myös neulehousut ovat hyvä hankinta.

Ja sitten ne asusteet. Etenkin alkuraskaudesta käytin paljon huiveja, joilla saa perusasuihin vaihtelua. Kun olo on möhkälemäinen olen huomannut, että myös kampaamokäynti auttaa!

Iloista odotusta kaikille, joille asia on ajankohtainen.
Puss!

lauantai 2. helmikuuta 2013

Mahakuvia.

Meillä oli torstaina Ullan kanssa aivan ihana kuvaussessio. Minulla ei ollut tästä vauvamahasta oikeastaan mitään kuvia - kesti aika kauan ennen kuin olen edes uskaltanut luottaa, että saamme pitää vauvan ja että hän on ihan oikeasti tulossa. Nyt kun kuukausia on takana kahdeksan ja viikoja edessä enää pari hassua (tai varmastihan sitä ei voi tietää - vauva voi tulla vaikka huomenna!) uskalsin ehdottaa Ullalle, että ikuistaisimme odotusta parin kuvan verran. Ulla lähetti minulle eilen esimakua ja tässä tuloksia.

Tämä voisi olla Elloksen "Classic Motherhood" -katalogista. Ajatuksena tässä on, että otetaan piakkoin kuvalle jatko, jossa mukana vauva ja Mikkokin.

Ylipäätään teimme Ullan kanssa vähän taustatyötä mm. Pinterestissä ja muualla netissä etsien idiksiä vauvamahakuviin. Rajasimme aika pian pois kuvat, joissa tehdään navan ympärille käsillä sydän, sekä kuvat, joissa tuleva äiti on pukeutunut lakanaan ja katsoo antiikinkreikkalaistyylisesti kauas kaukaisuuteen kaihoisasti.
En tiedä voiko kaikilla odottavilla äideillä olla sileät ja arvettomat mahat, joita kuvissa näkyy, mutta teimme niinikään periaatepäätöksen, että ei tyystin photoshopata raskausarpia pois. They're here, get used to it, sanoimme.
Leijuvat maatuskat olisi voinut merkata raskausviikkomerkinnöillä. Vauva on kasvanut ihan pienestä pavusta nyt jo aika tarmokkaaksi olennoksi.

Tuntuu uskomattomalta, että se on edes totta. Ja yhtä uskomattomalta tuntuu, että minä olen ylipäätään noissa kuvissa! Minähän näytän aivan erilaiselta. Aika pitkään piti joka aamu tarkistaa peilistä, olenko tosiaan oikeasti raskaana. Maha on kasvanut jotenkin huomaamatta ja olokin on muuttunut kuin varkain. On vaikea kuvailla miltä tämä tuntuu. Aika on mennyt nopeasti. Yhtä vaikeaa on kuvitella, että kohta tämä loppuu. Tai sitä, millainen olo sitten on. Milloin se palautuu normaaliksi - jos koskaan. Ja mikä se normaali olo edes oli?

Toivottavasti lukijat kestävät tämän vauva-asioiden tulvan blogissa. Juuri nyt ne pyörivät itsellä päällimmäisenä mielessä tavalla tai toisella. Mutta annetaan minulle anteeksi ja suvaitaan tämä elämänvaihe.

Ulla on muuten kesällä aloittamassa oman toiminimen - ja tekee tietysti keikkaa nytkin. En voi tarpeeksi vahvasti suositella häntä teidänkin maha (ja muiden) -kuvienne ottajaksi. Kaikki, mikä Ullan kameraan tallentuu on aina jotenkin freesiä, ihanaa ja valoisaa. Ja vähän erilaisesta, onnellisemmasta maailmasta peräisin. Jos siis kiinnostavat sellaiset kuvat, joita ei kaikilla muilla jo ole, kannattaa ehkä varata hänet ikuistamaan teidänkin erityishetkenne!

torstai 24. tammikuuta 2013

Oodi ihanalle ihmiselle.

Syksyllä kohtasin haasteen. Maha rupesi kasvamaan, rintalasta levenemään ja ennen kaikkea aiempien vuosien talvitakit kiristivät jo uhkaavasti keskivartalon kohdalta. Viipotin vielä lokakuussa menemään yleensä takki auki tai vaihtoehtoisesti takki pingottuneena niin äärimmilleen, että vetskari tuntui repsahtavan auki seuraavan kumartumisliikkeen yhteydessä. Oli siis aika hankkia äitiystakki. Tai takki, johon kasvava olemus mahtuisi.

Näinä internetin, ketjuliikkeiden ja tietoyhteiskunnankin aikoina tämä oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Surffailin nettikauppoja ja keskustelupalstoja sekä takkiosastoja. Käsittämätön tilanne Kokkolan kokoisessa kaupungissa on, että äitiysvaatteita myy tasan yksi liike: h&m. Siellä olikin pari edullista talvitakkia, jotka tuntuivat käteen niin ällöttäviltä, etten voinut kuvitella käyttäväni sellaista useita kuukausia. Lisäksi henkkamaukan äitiysvaatteet jäävät rinnan kohdalta pieniksi. En myöskään ymmärrä, miksi ne pohjautuvat siihen mahapussi -malliin? Eikö olisi mukavampaa valmistaa vaatteita, jotka olisivat A-linjaisia, jolloin samaa vaatetta voisi pitää alkuraskaudesta lähtien. Nyt henkkamaukan yläosat ovat olleet sellaisia, että alkuun niissä oli tyhjä mahapussi, ja nyt kun tuo pussukka mahasta täyttyy, se on vähän väärässä kohdassa. Itse suosisin vaatteita, joita voisi käyttää vaikka raskauden jälkeenkin. Tämä saavutettaisiin hurjan helposti A-linjaisilla vaatteilla, jotka laskeutuisivat kauniisti, mutta joissa olisi silti tilaa kasvavalle mahalle. ..Nyt ajauduin sivuraiteille! Takaisin talvitakkiin.

No, perinpohjaisen kartoituksen jälkeen päädyin siihen, että haluaisin Polarn O. Pyretin ulkoilutakin, jossa on irrotettava vuori, kiristettävä nauha rinnan alla ja jota monet käyttävät vaikka eivät olisikaan raskaana. Tietysti juuri tämä syksy 2012 oli se ajankohta kun PoPy oli luopumassa tyystin äitiysvaatteistaan. (Miksi näin menee minulla yli hilseen! Liikkeisiin jää vain trikoopaidat, joita saa ihan jokaisesta kaupasta muutenkin. Talvitakkeja ja muita päällysvaatteita ei juuri mistään!) Alkoi siis intensiivinen takin metsästys. Olin kokeillut L-kokoista ystäväni luona, ja se sopi olkapäistä ja yläkropasta, mutta oli paradoksaalisesti aivan liian pieni juuri vatsan (tai tarkemmin lantion) kohdalta. Etsin siis XL-koon irtovuoritakkia.

Kokkolan PoPyllä ei trikoopaitojen lisäksi lokakuussa ollut enää mitään vaatteita jäljellä, eikä heidän kauttaan ollut myöskään mahdollista takkia muista liikkeistä tiedustella. Turvauduin nettikirppiksiin. Facebookin Popy -kirppisryhmässä joku osasi vinkata, että Jyväskylän liikkeessä taisi kyseinen takki olla ja vieläpä 30 prosentin alennuksella! Tämä tietysti houkutteli - etenkin kun takin ovh oli hiippasen yli 200 euroa (tämän olin valmis satsaamaan, koska uskon vahvasti, että voin takkia tulevaisuudessakin käyttää). Puhelinyhteys Jyväskylän liikkeeseen, jossa kyseinen takki tosiaan oli. Soitin torstaina ja alennus oli voimassa ainoastaan viikonlopun yli. Selitin tilanteeni, mutta EI lähettäminen Kokkolan liikkeeseen ei ollut mahdollista, EI onnistunut myöskään postittaminen minulle EIKÄ mikään muukaan muukaan skenaario, jossa en mene itse henk. koht. takkia liikkeestä hakemaan. Jyväskylässä minulla ei asu juurikaan ystäviä. Myyjä lupasi pitää aletuotetta varattuna minulle päivän ja otin puhelinyhteyden Suomen muihin liikkeisiin (kaupungeissa, joissa minulla olisi ollut ystäviä tai sukulaisia, jotka olisivat takin voineet hakea). Vaasasta löytyi yksi M -koon takki, Espoosta yksi XS. Zeppelinin liikkeessä Kempeleessä ei yllättäen jäljellä mitään, Lempäälän liikkeessä sama tilanne. Turusta takit oli niinikään myyty loppuun. Itä-Suomi jäi kartoittamatta, mutta Jyväskylän takki tuntui olevan Suomen ainoa. Työkaverin minulle tuntematon tytär olisi ehkä voinut takin noutaa, mutta oli jo lähtenyt viikonlopun viettoon Jyväskylästä pois. Ja EI, takkia ei voinut varata viikonlopun yli.

Tässä vaiheessa kuvioihin astui ensin Facebook ja sitten aivan ihana ihminen. Takkiprojektiin sitoutuneena laitoin ilmoille statuksen, jossa tavoittelin hyväsydämisiä ihmisiä Jyväskylästä auttamaan akuutissa takkidilemmassa. Enter ihana ihminen. Facebook -kaverini Tiina vastasi, että "Jyväskylä kuulee". Tiinan olen tavannut viimeksi vuonna 2005, jolloin osallistuimme huikealle ja ikimuistoiselle nuorisovaihdolle Chilessä. Chilen jälkeen näimme Helsingissä porukan yhteisissä pikkujouluissa ja valokuvankatseluiltamissa. Tämän lisäksi olemme vaihtaneet satunnaisesti kuulumisia facebookissa ja blogiasioihin liittyen. Ja nyt ihana Tiina oli valmis hakemaan takin puolestani Jyväskylän Polarn O. Pyretistä, no problem! Laitoin pankkisiirron heti Tiinan tilille, ja onneksi meillä olikin sama pankki. Tälläkään ei kuulemma olisi ollut niin väliä - kyllähän ne rahat sinne olisivat tulleet aikanaan. Tottahan se onkin, mutta tuollainen joustavuus ja stressittömyys kuuluvat ehdottomasti vain ihanien ihmisten ominaisuuksiin. Tiina siis kipitti työpäivän jälkeen hakemaan takin ja tuolloin pomoni piti olla menossa Jyväskylään seuraavalla viikolla, jolloin hän olisi voinut takin mukanaan tuoda Kokkolaan.

Olin jo tässä vaiheessa hirveässä kiitollisuudenvelassa, mutta tietysti kävikin niin, että pomoni Jyväskylän matka peruuntui ja pari muutakin viritelmää takin siirtämisoperaatiossa meni puihin. Lopulta Tiina postitti takin minulle Kokkolaan, joka tietysti vaati vielä lisäoperointia ja varmasti postissa jonottamista. Takki tuli turvallisesti länsirannikolle onnittelukortin kera. Ymmyrkäisenä onnesta haluan siis ylistää tätä ihanaa ihmistä! Kiitos Tiina, ystävällinen sielu. Takki on pelastanut talveni ja sinulla on nyt universumissa valtavat määrät hyvyyspääomaa käyttämättömänä. Pelastakoon se sinut juuri silloin kun sitä eniten tarvitset!

(Tällä viikolla olen muuten joutunut kohtaamaan ihmisiä, jotka toimivat päinvastoin; voisivat auttaa helposti apua tarvitsevaa, mutta vastuuta pakoillessaan ja omaa osaamista epäillessään menevät sieltä mistä aita on matalin ja jättävät toisen pulaan. Näissä tilanteissa olen vahva kosmiseen karmaan uskoja; Tiinan kaltaiset ihanat ihmiset laittavat toimillaan kuin rahaa kosmiseen pankkiin. Uskon vahvasti, että se on myöhemmin käytettävissä!)


 

Takki siis saapui Kokkolaan ja mahtui tuolloin loka-marraskuussa vielä ihan mukavasti päälle. Takin suoran mallin vuoksi kasvuvaraa mahalle ei kuitenkaan jäänyt. Oma muotonihan on aika kurvikas; lantio on siis leveä ja takkiin suorempimallinen ihminen olisi sujahtanut ongelmitta. Kuitenkin kiikutin takin tuossa vaiheessa ompelijalle, joka lisäsi tuonne sivusaumoihin pienet mustat kiilat, jotka takasivat kasvuvaran vielä tänne uuden vuoden puolellekin. Kun takki oli 30 prosentin alennuksessa Jyväskylässä, maksettuani postikulut ja korjausompelun jäin kuitenkin 3 euroa voiton puolelle täysihintaiseen takkiin verrattuna. Jippii!
Nyt viikkoja on jo 35 ja takki mahtuu edelleen mukavasti päälle. Ja uskon tosiaan, että tämä päällä on kiva ulkoilla vielä ensi syksynäkin. Kiilathan voi poistaa tai sitten vain kiristellä sisältä löytyvää kiristysnauhaa. Olen onnistuneesta hankinnasta todella iloinen ja kiitollinen.

Näin päättyy avautumismuotoinen oodi aivan ihanalle ihmiselle sekä lyhyt tutkielma äitiystakin hankkimisen vaikeudesta.

Pusss!

maanantai 21. tammikuuta 2013

TV-shopin ihmerintaliiviarvostelu.

Kun syksyhankinnoissa paljastin tilanneeni tv-shopista tutut ihmeliivit, sain useita pyyntöjä eri foorumeilla, että kertoisin kokemuksistani.

Syy tilaamiseen on siis raskauden aikana muuttuva liivikoko sekä tarve saada kotona ja öisinkin käytettävää tukea rinnoille. Kartoitin erilaisia ostos-tv -vaihtoehtoja - niitähän on kai kolme erilaista. Päädyin puhtaasti hintaperusteisesti Best Directin Comfortisse Bra -liiveihin, joita sai n. 60 eurolla 6 kpl (postikulut mukaan luettuna). En missään nimessä odottanutkaan, että liivit lunastaisivat kaikki noissa absurdeissa mainosvideoissa luvatut asiat. En myöskään kuvitellut, että liiveissä voisi oikeasti lähteä vaikka juoksulenkille! Toimitusaika oli n. 2 viikkoa ja mielestäni tuo hinta oli superedullinen. Eihän huonompilaatuisiakaan pehmoliivejä saa kaupasta kympillä kappale!

Tilasin kaksi tällaista settiä. Perusvärien lisäksi toisen setinhän olisi voinut ottaa myös jossain värikkäissä optioissa, mutta ne eivät houkutelleet minua. Persikka ja minttu eivät kuuluneet suosikkeihini 90 -luvulla, eivätkä kuulu edelleenkään! Omat settini ovat koossa xl, joka oli toiseksi isoin. Koko on ollut tosi hyvä, vaikka onkin toki vaikea arvioida, miten iso ero koon pienemmässä tai isommassa mallissa olisi ollut. Huomionarvoista tilaajalle on, että liivejä ei voi avaamisen jälkeen enää palauttaa. Jostain syystä näitä ei siis ole mahdollista sovittaa ja vaihtaa.

Sanoisin, että tv-shopliivit ovat olleet positiivinen yllätys. Ne eivät toki anna samaa muotoa ja terhakkuutta kuin hyvin istuvat kaarituelliset liivit, mutta sitä oli mielestäni lähtökohtaisesti turha odottaakaan. Minulle on kuitenkin ollut vaikeaa löytää kupeista riittävän isoja juuri tällaisia kotoiluliivejä, jotka antaisivat kuitenkin sopivasti tukea. Nyt kun koko on ollut muuttuva, nämä ovat olleet hirveän kivat vetää päälle. Ja tuntuvat päällä tosi hyviltä ja miellyttäviltä. Vaikka lenkille en näitä laittaisikaan - enkä toki nyt muutenkaan ole paljon juoksulenkeillä viime aikoina käynyt! - olen pitänyt näitä päällä kun vietän joka-aamuisen mammajoogasessioni.


Sanoisin, että meille yli E-kuppia käyttäville on hyvä idea vetää kahdet liivit päällekkäin silloin kun aikeena on poistua kotioloista. Paitojen alla nämä näyttävät ihan hyvältä ja kaksilla liiveillä saa riittävästi tukea liikkumiseen ja riittävän napakan muodon paitojen alle.

Tässä siis omat arvioni ja kokemukseni liiveistä. Ei mikään ihmetuote, mutta voin kyllä lämpimästi suositella kunhan odotukset ovat realistiset. Hintansa puolesta tosiaan voi tilata satsin vaikka ihan kotioloihin ja kesämökille käytettäväksi! Luulen, että jäävät käyttöön mamma-ajan jälkeenkin. Kuitenkin haluan vielä painottaa, että nämä eivät missään nimessä korvaa laadukkaita, oikean kokoisia ja oikean mallisia kaaritukiliivejä!

Kysykää, jos jokin asia jäi vielä askarruttamaan! Mammaliiveistä täytynee myöhemmässä vaiheessa kirjoittaa oma postauksensa.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Taas koittaa uusi aika.

Elämässä ylipäätään kai pitää paikkansa se, että mikään ei pysy ennallaan. Mietin uudenvuoden tunnelmia vuosi takapaerin ja on todettava, että vaikka jokainen vuosi on ollut erilainen ja tapahtumarikas, on vuosi 2012 ollut omassa elämässäni haastavin tähän mennessä.

Alkuvuoden leikkaus ja muut terveysvaikeudet, gradustressi, valmistuminen yliopistosta, muutto pysyvästi Kokkolaan, opiskelijaidentiteetistä luopuminen, ensimmäinen "oikea" työpaikka, tulevaisuuskriisit, raskaaksi tuleminen ja alkuraskauden säikähdykset, nyt äidiksi tulemiseen valmistautuminen ja työidentiteetistä luopuminen ovat kaikki olleet mullistavia asioita, joita ei kaikin osin ole edes pystynyt täysin käsittelemään tai käsittämään.

Tehdään kuitenkin pientä summa summarumia vuodesta vaikka tuollaisen blogeissa pyörineen kyselyn muodossa. Ehkäpä se on ihan hyvä tapa käsitelläkin noita menneen vuoden tapahtumia.


1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana? Olen toivottavasti lähentynyt vanhojen ystävien kanssa entisestään. Työkaverit ovat myös olleet merkittävä osa mennyttä vuotta.

2. Oletko tehnyt jotain sellaista tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt? Raskauden myötä olen joutunut moniin uusiin tilanteisiin. Olen myös tehnyt kaikkea tosi aikuismaista kuten ottanut remonttilainaa!

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana? En. Olen ollut koko vuoden naimisissa!

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta? Raskauteen liittyvät asiat ovat varmasti ikimuistoisimpia; se kun tehtiin positiivinen testi, kun vauvan sydämen äänet kuuli ensimmäistä kertaa tai kun ensimmäiset liikkeet tuntuivat. Valmistujaiset ovat myös ihana muisto ja monet hetket ystävien kanssa.

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana? En onneksi! Ainakaan pysyvästi! Avoin keskustelu yleensä on paras lääke väliaikaisiin riitaantumistilanteisiin. Suosittelen.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana? Olen. Pakko myöntää.

7. Oletko lihonnut? Muhkeutta on tullut, joka liittyy tähän 8. raskauskuukauteen.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana? Olen antanut itselleni porttikiellon netin keskustelupalstoille. Siinäpä oiva uudenvuoden lupaus!

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana? En ole tainnut keretä yksin elokuviin! Mikä on harmi, koska nautin yksin elokuvissa käymisestä tosi paljon.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana? En.

11. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Töiden kautta olen tutustunut moniin ihan huippuihin tyyppeihin.

12. Synnyttikö kukaan läheisesi? Ystäväni Ulla synnytti ihanan Aarni -pojan! Muitakin vauvauutisia on kavereilla ollut.

13. Kuoliko kukaan läheisesi? Ei onneksi.

14. Missä maissa kävit? Skotlannissa ja Lontoossa (kummatkin siis sijaitsevat Briteissä, mutta eri reissut kyseessä!), Meksikossa häämatkalla, Ruotsissa kesällä, Istanbulissa alkusyksystä. Siinäpä ne.

15. Mitä haluaisit vuodelta 2013 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2012? Synnyttää terveen lapsen.

16. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2012? ööö.. mitkään päivämäärät eivät pysy muistissa.

17. Vuoden suurin saavutuksesi?Raskaaksi tuleminen ja raskaana pysyminen. Ja maisteriksi valmistuminen. Ja ikkunaremontin aloitus!
 
18. …ja suurin epäonnistuminen? En voi ottaa omaan piikkiin vuoden suurimpia pettymyksiä.

19. Kärsitkö vammoista? Endometrioosi oli varmaan jokin vamma.. En tapaturmaisista vammoista. (ihme kysymys..) Henkisiä vammoja parantelen.

20. Mikä oli paras asia, jonka ostit? Ikkunat! Vielä kun ne saadaan kiinni tähän taloon.

21. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta? Mikon. Valtavaa kiitosta.

22. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta? Työkentältä löytyi myös ahdistavaa käytöstä.

23. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? Elämiseen ja humputteluun terveellisessä suhteessa.

24. Mistä innostuit eniten? Vauvajutuista ja työjutuistakin.

25. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko nyt onnellisempi vai surullisempi? Paljon onnellisempi mutta ihmisenä muuttunut.

26. Lihavampi vai laihempi? Mikä teini nämä kysymykset on laatinut?! Kaksi painokysymystä näin lyhyessä kyselyssä on kyllä jonkin sortin ennätys.. Sanotaan, että muhkeampi, mutta syy on selvillä.

27. Rikkaampi vai köyhempi? Opiskelijaelämästä palkka-ansioihin; eksponentiaalisesti rikkaampi mutta vastuullisempi rahankäyttäjä.

28. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän? Tein kaikkea sopivasti. Hirveä väsymys on vaivannut suuren osan vuodesta, joten nukkuminen on vienyt voiton monesta muusta aktiviteetistä.

29. …entä vähemmän? no ehkä nukkua.. mutta sekin on ollut ihanaa!

30. Miten aiot viettää joulun? meni jo! Vietettiin perheen ja ystävien kanssa.

31. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? Kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu syystä.
32. Rakastuitko vuonna 2012? Rakastuin enemmän mieheeni. Ja nyt jo olen aika rakastunut mahavauvaan.

33. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli? no säälittävän pienestä luvusta puhutaan.

34. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit? Boardwalk Empire ja Moderni perhe olivat ehkä vuoden parhaat tv-löydöt.

35. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan? Pikemminkin ilmassa on enemmän rakkautta.

36. Mikä oli paras lukemasi kirja? Loppuvuodesta luin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, jota voin suositella lämpimästi.

37. …entä musiikillinen löytö? Heh. Toissavuonna löysin Adelen, jota fiilistelen edelleen. Ehkäpä Ullan ja Jounin DuoMio -proggis! (tästä kysymyksestä näkee, että oon tullut vanhaksi!)

38. Mitä halusit ja sait? Vauvaa ei olla vielä saatu, mutta ehkä se on se tärkein juttu, jota olen toivonut.

39. Mitä halusit, muttet saanut? Piharemontti. Onneksi voin itse toteuttaa omia unelmiani! Ei tarvitse passiivisena odottaa, että "saa" asioita.

40. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi? Vaikea kymysys.. Käytiin kyllä elokuvissa aika paljon. Puhdistus teki suuren vaikutuksen, vaikka olikin ahdistava.

41. Mitä teit syntymäpäivänäsi? En muista! Ei varmaan mitään erityistä.

42. Ketä kaipasit? Siskoa, joka ei ole käynyt Suomessa ikuisuuksiin.
 
43. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Milena. Kiitos!